torstai 8. syyskuuta 2011

Mara videoita surusta ja menetyksestä.

Elettiin juolukuun puoltaväliä. Kello oli noin 3 iltapäivällä kun puhelin soi. Siellä oli tallinpitäjä Jaana joka itkien kertoi, että Mara oli löytynyt tarhastaan kuolleena. Tallilla poni odotti minua traktorin kauhassa traktoritallissa. Harjailin sitä minkä pystyin ja tungin sille ison tupon hiuksia lähtiäislahjaksi kun se niin piti hiusteni pureskelusta. En enää nähnyt rakasta poniani tuon jälkeen. Se haudattiin iltapäivällä.

Kotona tein tämän videon. Se kuvastaa Maraa hyvin, pirteä leikkisä ja videossa on meidän koko perhe pitämässä hauskaa. Mara, minä taustalla ja Petteri koira. Ilta kuluikin sitten katsellessa tuota videota ja itkeskellessä kaljapulloon.



Aikaa kului ja pystyin pikkuhiljaa tutkailla taas video materiaaleja kovalevyllä. Niitä katsellessani syntyi idea ja julkaisin Memories videon. Se kuvastaa muistojen villiä juoksua joka välillä pysähtyy johonkin tiettyyn hetkeen tai luonteen piirteeseen.



Koska en usko että kukaan todella jättää meitä lähtiessään pois tein Forever videon jossa Mara kummittelee tallilla. En tarkoita että meillä oikeasti juokselisi tallissa ponivainaa vaan että kaikki mitä Mara minulle ja muille opetti elää meissä mukana ja vaikuttaa toimintaamme tänä päivänä. Varsinkin nuori Wella poni oli oppinut Maralta kasan inhottavia ponimaisia piirteitä...



Sitten vierähti aikaa seuraavaan Mara videoon. Tässä vaiheessa Maran muisto oli jo saanut ansaitsemaansa huumoria mukaan ja videoa ei pidäkkään katsella otsa rypyssä tai kyynel silmässä vaan, no, sellaisena kuin se on. Rakkaustarinana jolla on onneton loppu.



Viimeisin, mutta ei välttämättä viimeinen Maran muistolle omistettu video ei itse ponia paljoa sisällä. Se vain kertoo kuvista jotka ovat kummasti vanginneet hetkiä ja paikoista jotka tulvivat muistoja. Inhoan itse olla kameran nauhoittavalla puolella mutta tämä aihe vaati tuon verran uhrautumista ja mitäpä en Maran muistolle tekisi...



Lepää rauhassa ilkeä pikku ponini.

10 kommenttia:

  1. ;( Varmasti oli kamala shokki.
    Kumminkin itse itkin 2 päivää ja monet viikot,kun näin kissani haudan ! Poni on varmasti vielä tärkeämpi ja opettavaisempi,joten ymmärrän sen menetyksen :(

    VastaaPoista
  2. Olihan se shokki, mutta toisaalta helpompi se näin oli kun olen joutunut seuraamaan vierestä kun pari kaveria on joutuneet laittamaan heppansa teuraaksi ja se vasta vaikeaa onkin... :(

    VastaaPoista
  3. Toi Memories-video on aivan ihana, en muista aikaisemmin nähneeni sitä, mut nyt rakastuin! Mara oli hassunhauska persoona!

    VastaaPoista
  4. Ihania videoita! Ystäväni hevonen lopetettiin viime viikonloppuna ja kyllähän sitä itsellekin tuli siinä tippa linssii... varsinkin nähdä ystävän suru. Mutta elämä vaan menee välillä näin. Ikävä kyllä.

    VastaaPoista
  5. Voi Mara :( Mä olin jo unohtanut nämä videot. Oli ihana nähdä uudestaan ja vollotin kun pieni apina.

    VastaaPoista
  6. Toi "Devils Never Cry" on edelleenkin ihan upea video, kylmät väreet tulee.
    Olen tosin ehkä kauhea ihminen kun hajoan aina tuolle kohdalle missä "nuoli lävisti kiltin kuninkaan sydämen..." Voih.

    VastaaPoista
  7. Hiukan vitsillä toi video on tehtykkin. ;D

    VastaaPoista
  8. Memories on valtavn hieno video ! Tykkään kans Foreveristä :)
    Kaikki on hienoja ;)

    VastaaPoista