sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Näin meni 2015

Nyt kun on juhlinnan keskelle tullut rauhan hetki, ajattelin kirjoittaa perinteisen koosteen vuoden tuotoksista. 
TAMMIKUU

Mitään uutta en tehnyt mutta sain sentään pakotettua kaksi blogipostausta. Toisessa nostalgisoitiin tallimme maisemissa ja toinen oli Blogitallin ratsastuskilpailuhaaste. Molemmat vanhoilla videoilla mautsettuina.

HELMIKUU

Tein jopa videon! Winter memories nimisen koosteen vanhoista talvisesta materiaalista lisättynä uuden rekiretkivideomateriaalin päälle. En ole koskaan oikein pitänyt koostevideoiden tekemisestä. On niin vaikeaa keskittyä kun kaikkea on niin paljon ja lopputuloksesta tulee helposti liian sekava, mutta tämä video onnistui mielestäni ihan hyvin. Kivalta se näyttää vieläkin, varsinkin kun lunta en ole sitten helmikuun nähnytkään...
Toisen helmikuisen postauksen tein piirtelystä. Tai sen vaikeudesta. Aavistan kumminkin tähän hommaan tulevan jotain draamankaarta menneelle vuodelle sillä kynä on sopinut paljon paremmin käteen mitä pidemmälle vuosi on kulunut.

MAALISKUU

Ainoa liike blogin puolella maaliskuussa oli video Helmikuinen maastolenkki. Hölmö ja nopea tekaisu jossa oli vielä "ajatteluvirheitä." Harkitsin myöhemmin videon poistamistakin, mutta olkoot.

HUHTIKUU

Hankaluuksia kypäräkameran kanssa. Mikä oli iso harmi sillä kuvasin videon Gray lenkillä auringonpimennyksen aikaan ja vaikka pimennystä ne tietenkään voinut kuvata, maailma oli todella maagisen värinen tuolloin. 
Selkeästi olen oikein skarpannut blogirintamalla kevään tullessa sillä postasin myös vanhasta animaatiostani, nimeltä Kiss, ja estehypystä kahdella kameralla kuvattuna. Eli video Over. Sain myös pitkästä aikaa oikein paljon kommenttejakin mikä tietysti teki iloiseksi. 

TOUKOKUU

Toukokuussa tuli yksi uusi video. Hassu pätkä Mio, Harmi ja Pessi kissoista nostalgisella pelimusiikilla säestettynä. Tein tämän Cat game videon lähinnä Pessikissan omistajan pyynnöstä ja hän ainakin tuntui kovasti tykästyneen videoon.
Lisäksi muistelin vanhoja julkaisemalla postauksen Ghost got on tape videostani.

KESÄKUU

Yksi video, yksi postaus. At the seashore videossa matkasimme Kossu ja Late ponien kanssa Yyteriin ihmettelemään aaltoja.

HEINÄKUU

Tyhjää täynnä.

ELOKUU

Jos heinäkuussa oli kuollutta blogirintamalla niin elokuussa sitten repäisin kunnolla julkaisemalla jopa neljä kirjoitusta ja kaksi videoa! Aloitin pitkästä aikaa esittelemällä muiden tekemiä, mielestäni hienoja videoita. Niitäkin välillä kertyy vaikkakin ei enää samaa tahtia kuin muutamia vuosia sitten.
Tein myös videon Journey joka sai inspiraationsa niinkin taiteellisesta asiasta kuin junan kuvaamisesta. Materiaalia tuohon pätkään oli melko huonosti, mutta ihan peruskiva siitä silti tuli.
Piirtäminenkin alkoi taas saada vauhtia ja tein kahdeksan kuvan animaation kävälevästä kaakista. (Walking horse.) Siis kirjaimellisesti romuluisesta notkoselkäkaakista. Tähän perään sitten julkaisin blogissa vielä pari photaripiirrosyritelmää.

SYYSKUU

Yksi vanha video esittelyssä. Syyskuun arvolle sopiva syksyinen Mara video, Finlandia. Yksi ihan youtube elämäni alkupään tuotoksista.

LOKAKUU

Voi kauhistus! Olin itse kuvattavana ja samalla kuvasin hieman videoakin ja niinpä tein nopean videon Haze. Myös piirtelyjen julkaisu jatkui muutamalla pelimaailman sankarilla.

MARRASKUU

Julkaisin jopa kolme videoa! Toki vain lyhyet pätkät jatkosarjaa Every day life. (ja Personal trainer sekä Hero) Näiden videoiden kuvaaminen oli hitusen konstikasta mutta animaatioiden näpertely äärimmäisen rentouttavaa.

JOULUKUU

Jos ja kun tätä kirjoitusta ei nyt lasketa joulukuun saldoon, niin sain aikaiseksi kaksi postausta. Jatkoa mieheni ja minun elämään videolla Friday sekä kokeiluja uusilla puuväreilläni.

Katse tulevaan. Mitä haluaisin ensi vuodelta videoiden ja blogin puolella, niin ehdottomasti kommentteja lukijoilta! Itseltäni haluan patistaa toisen ikuisuusrotoskopioista valmiiksi! Devil my cry saattaakin valmistua piakkoin mutta Residen evil 3 video on vielä niin alkuvaiheessa että se ottaa kyllä varmasti vielä toiset kaksi vuotta ennen julkaisua. (Mutta kyllä sekin valmistuu!) Toivottavasti piirtelyinto ei myöskään muuten ihan heti katoa koska kyllä siitä jonkin verran iloa elämäänsä potkii.
Ehkä voisin myös tehdä jonkun kunnon heppavideon pitkästä aikaa. Tuntuu kyllä että se aihe alkaa olla omalta osaltani tällähetkellä aika loppuun kaluttu mutta ei sitä ikinä tiedä mikä inspiraation taas esiin kaivaa.

Oikein mukavaa loppuvuotta kaikille ja vielä parempaa vuotta 2016!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Värillistä piirtelyä.

Kun nyt piirrusteluinto ei vaikuta laantuvan, panostin uusiin puuväreihin. Vesiliukoisiin sellaisiin. Tässä muutamia valmistuneita ja julkaisukelpoisia.

Ensimmäisenä kuva johon otin mallia minusta ja Kossusta joella. Tosin mulla kyllä oli uikkarit oikeasti päällä! Tykästyin kuvaan koska siinä oli niin upeat varjot joten tämä oli jo toinen kerta kun sitä koetin piirtää. Kännykän näytöltä tihrustellen ja suurennellen. Ei meistä kumpikaan tietty itseltään näytä, varsinkin kun Kossun täytyisi olla liki musta ja minun melkein valkoinen...


Seuraavaksi joku ukkeli baarissa. Heti värien ostamisen jälkeen kun pakko oli päästä kokeilemaan! En itse oikein ole innostunut tästä kuvasta enkä siihen paljoa panostanut mutta jostakin hämmentävästä syystä tosi moni vaikuttaa pitävän tuota erityisen hyvänä. En tajua. Omasta mielestäni tämä on juuri ja juuri julkaisukelpoinen sotku. Vaikkakin omaksi puolustuksekseni, vartissa piirretty. 


Sitten se klassinen kohde joka on jokaisen rockhenkisen piirtäjän mielessä. Tässä kokeilin värien käyttöä. Pääkallot kun tuppaavat olemaan valkoisia mutta mustavalkoisuus sitten on pohjattoman tylsää jos värit on harjoituksen idea. Tässä siis on sekoiettu vihreää, keltaista, mustaa ja punaista. Olen suhteellisen tyytyväinen. En tietenkään täysin. Esimerkiksi hampaat näyttävät hölmöiltä ja toisen posken varjo vaikuttaa rikkovan valon lakeja.


Tähän loppuun pohdintaa asiasta minkä tajusin katsellessani facen piirustuskansiotani. Kuvien aiheet ovat riemastuttavan eri tyylisiä. Olen vähän sellainen tyyppi, että kun alan piirtämään jotain niin sitten toistan sitä samaa aihetta kyllästymiseen asti. Nuorempana piirsin vain hevosia. Kun aloin piirtää sarjakuvia (hevosaiheisia) olin jo täysin kyllästynyt hevosten piirtämiseen ja pidin ihmisistä. Heppa sarjiksissa niitä hevosia silti oli pakko piirtää joten hutaisin ne vain paperille ja jälki oli sen mukaista. Joitakin vuosia sitten intouduin vesivärikasvokuvista. Niitä on blogissakin ollut esillä ja pitkään maalasin ihan vain noita kasvokuvia. 

Ehkä tässä on ollut jotain pelkoa taustalla. Kun osaa jotain "hyvin" ja toista ei ollenkaan pelottaa kokeilla jotain uutta. Jos johonkin työhön kuluttaa paljon aikaa ja energiaa eikä se onnistukaan? Olenko sitten huono? Taidan olla rohkeampi tai armeliaampi itselleni kuin ennen. Suunnilleen puolet söherryksistäni eivät edelleenkään ole julkaisukelpoisia ja häiritseehän se mutta en enää ota sitä niin henkilökohtaisesti. Muutaman huonomman sotkun olen jopa instaan laittanut vaikka hävettääkin hiukan niitä esitellä. Jos ei muuta niin joku voi edes nostella itseään pohtimalla että "Ainakin piirrän paremmin kuin tuo."

perjantai 27. marraskuuta 2015

Lisää videoita kotoa.


Intouduin sitten enemmänkin kuvailemaan näitä "arkianimaatioita". Ideoita on vaikka kuinka joten lisää tulee melko varmasti jossakin vaiheessa. Videot ovat aika itsensä selittäviä joten en niistä jaksa jauhaa muuta kuin, että päätin pitää kaiken mahdollisimman yksinkertaisena saadakseni enemmän dokumentinoloisen tunnelman. Lisäksi liika hienoilu yksin itseään kuvatessa on turhauttavaa hommaa.

Pohdin hetiksen aluksi videoiden kieltä. Päädyin "totuuteen" eli puhelen tuolle ukkelille yleensä englanniksi (ei se peleissä suomea puhu!) ihan pitääkseni kielitaitoa yllä. Ja miksi ylipäätään puhun sille? Miksikä ei? Kerrankin joku jaksaa väsymättä kuunnella.



Jotkut kaveritylsimykset ovat pitäneet tuota nukkea ahdistavana ja jopa hieman pelottavana. Ei se sitä oikeasti ole vaan ihan kiltti ja rohkaiseva tyyppi kunhan oppii tuntemaan. :D



Se hölmöilyistä tällä kertaa. Onko jollakin lukijoista intoa tietää miten tämän tyylinen video valmistuu? Voisin tehdä selvennys postauksen tai videon aiheesta?

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kotoa


Tähän ei ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin, että piti tehdä töitä. Mutta tein videon. (Ja tiskasin, imuroin, kävin tallilla ja kävelyllä yms. mutta ne työt saivat odottaa toiseen päivään.) "Pitäisi" on suuri voimavara kaikkeen!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Lyijäripiirroksia ja mainostusta.

Liityin instagramiin. Lähinnä vain ajatuksena seurata kavereiden elämää, mutta löysinkin sitä kautta kadoksissa olleen piirtämisen ilon! Oli niin helppoa näpsäistä kuva tylsyystöherryksestään ja julkaista se matalalla kynnyksellä. Sitten huomasin että niihin jopa tuli muutamia tykkäyksiä! Löysin myös monen alan piirtäjiä ja maalaajia ja heidän inspiroiminaan aloin kokeilla itselleni unohtuneita taitoja.

Jos nyt jotakuta kiinnostaa minua instassa seurailla niin löydyn nimellä soma_vilja. Luvassa lähinnä kissoja, poni ja matalakynnyksen piirroksia. (Eli ei riitävän hyviä jotta viitsisin skannata.) Tietysti niitä "parempiakin" siellä saattaa olla. 
Myös Deviant Art tili löytyy. Voi olla että olen aiheesta aiemminkin jo kirjoittaut. Osoite on http://marazilla.deviantart.com/ . Vaikka liki samat tuolla on esillä kuin blogissakin...


Tässä kuvassa on joku sotilas Resident evil 5 pelistä. Hahmon nimeä en muista. Peliä tuntemattomille voin kertoa, että saat kentistä pisteitä joilla voi ostaa eri hahmojen figuureja. Mikä siis tarkoittaa vain, että voit pyöritellä ja katsella kutakin hahmoa eri kuvakulmista. Jäin kiertelemään tätä sotilasta pidemmäksikin aikaa. Hän oli mielenkiintoinen koska oli aika mitäänsanomaton. (Tietysti kun ei sinällään kuulunut tarinaan ja kuolikin melko nopeasti.) Toisaalta sitten kun pyöritin kasvot tiettyihin kuvakulmiin ukosta tuli todella lempeän ja jopa komean näköinen. Mielestäni. Niinpä päätin piirtää. Ihan peruskirjoituslyijärillä sillä pehmeämmät olivat mystisesti kadoksissa. 


Sitten ostin pehmeän lyijärin ja mietin mitä piirtäisin. Halu oli piirtää jotain mallista ja päädyin Master Chiefiin. (Tuttu Halo peleistä.) Tässä kohtaa täytyy tunnustaa, että minulla siis on suunnilleen 2m mittainen Master Chief nukke olkkarissa. Sohvan vieressä (että voin ottaa kädestä kiinni jos katson liian pelottavaa elokuvaa). Luonnollisesti kuvakulmaksi tuli siis "Masa" sellaisena kun hänet näen sohvalta. Tämä teki kyllä valtavasti lisää mielenkiintoa piirtämiseen sillä alakulma sivusta (ja takaa) on sellainen mitä harvemmin tulee tehtyä. Ukkelilla on myös valtavasti ulokkeita haarniskassaan ja tämä oli täydellistä varjostusharjoittelua. Vaikka likikään kaikkia en jaksanut kuvaan ympätä...

Jos teillä lukijoilla muuten on Deviant tilejä, niin laittakaa ihmeessä linkkiä kommenttehin! Saa tietysti muutenkin kommentoida...

maanantai 19. lokakuuta 2015

Valokuvausta sumussa.


Kissa tappaa ponin!!
 Kerrankin onnisti ihan hirmuisesti sään osalta. Tarkoitus oli kokeilla mitä minusta ja Kossusta saisi tehtyä kameran kanssa ja täytyy myöntää että alkusi jännitti ihan kauheasti! Onneksi aamun sumu jatkui vielä pitkälle päivään ja toi upeaa tunnelmaan ainakin ratsukolle ja kuviin. Tarkoitus oli sänkkärillä kaahottaa, mutta maa oli hitusen liian koppurainen joten hyvin halituksi jäi laukkailut. Muutenkin, omasta mielestäni ainakin, ehdottomasti kuvien parhaimmistoa olivat loppupään rennommat otokset. Ehkäpä isolta osalta siksi, että itsekkin aloin rentoutua...

Hui, poni on irti.
Poni on irti koska ratsastaja putosi? 
Videon tein kun sponttaanisti keksin ottaa omankin kameran mukaan. Enhän minä nyt paljoa kuvata ehtinyt mutta sentään jotain! En olisi nähnyt järkeä tehdä videoa ihan vain valokuvista joten videokamera oli pakollinen.


Valoku kuvaajana siis toimi Hanna-Mari Neuvonen ja hänen kuviaan löytää osoitteesta: http://lifedream.kuvat.fi/

maanantai 21. syyskuuta 2015

Syksyinen Maravideo.

Katselin että mulla on yllättävän vähän syksyn värejä arvostavia videoita mikä on kummallista koska pidän syksyä todella kuvauksellisena ajankohtana. Tässä kuitenkin yksi vuodelta 2008. Videossa luonnollisesti siis esiintyy Mara poni. Mara oli melkoinen vauhtikasa varsinkin sänkkärillä ja se lähti todella helposti lapasesta jos ratsastaja ei ollut tarkkana. Tuossa videossa muutama tälläinen tapahtuma onkin esiteltynä... Muuta en juonesta paljasta jotta ei mene pilalle!

 

Koska tuosta on ihan tolkuttomasti aikaa en tietenkään muista paljoa mitään videon tekemisestä. Muistan vain tuon kamalan kaatumisen! Ihan säikähdyksellä selvittiin mutta kyllä kylmäsi kameran takaa katsoa. Hyi sentään. Tuolloin myös aloittelin vasta kuvaamista ja ensimmäistä kertaa koetin tehdä videosta oikein pehmeää kerrontaa. Tämä oli tietysti hitusen hankalaa koska esteisiin liittyvää lentämisen tunnetta ei oikein alle 30cm esteillä saa vaikka kuinka maantasalle kameransa iskee. Lisäsin sitten jälkikäteen "usvan" nousemaan pellolle ja se pelasti hieman tunnelmaa. Muistaisin että joku katselija luuli sumun olevan ihan oikea vaikka kyllähän se selkeästi on koneella tehty. Mutta niin se videoidenkatselutaitokin menee eteenpäin. Tuskin kukaan enää nyt tuota oikeaksi sumuksi erehtyisi ajattelemaan.

Täytyy lopettaa löpinä normaalimpaan hyppykuvaan Riinasta ja Marasta.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kynästä

Jokin innostuskohtaus on nyt taas iskenyt kun videoita tulee, blogi heräsi henkiin ja olen jopa piirrellyt. Tosin enimmäkseen erästä 6kk sitten aloitettua animaatiota, mutta kiva silti piirtää edes jotakin. Vielä mukavampaa on saada hommia valmiiksi asti! Siksi tässä muutama vauhdikkaammin tekaistu työ.

Tämä kuva on photari ja wacoom maalaus. Harjoittelin veden piirtämistä ja aika kauan sain säheltää ennen kuin tähän pääsin. Vaikeaa! Kuva on piirretty ihan valokuvan päälle koska tarkoituksena ei ollut "hienostella" vaan maalata tuo vesi siedettävällä menestyksellä. Veneen edessä oleva neste varjoineen onnistui ok, mutta roiskeet saisivat olla vahvemmat joten määrittelen tämän kohtalaisesti onnistuneeksi.

Tässä kaverikuva. Piirretty photarilla ja piirustusalustalla myöskin. Kuva on aika pikaisesti tehty viivaharjoitus ja nyt näkyy joitakin pikkuvirheitä. Tärisevää kättä viivoissa ja viivojen paksuus saisi vaihdella enemmän, olla eläväisempi. Sen verran tyytyväinen olen tähän kumminkin että päätin julkaista.

Nyt en jaarittele enempää sillä täytyy jatkaa piirtämistä!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Hevosharjoitus

Katselin eräänä päivänä animaatiotutoriaaleja ja päätin kokeilla itsekkin. Ohjevideossa lähinnä suositeltiin piirtämään koneella jotta muokkaaminen ja korjailu olisi helpompaa, mutta enhän minä! Käsi ja oikea kynä kuuluu olla. 

Kuten neuvottiin, piirsin heposen osissa. Ensin takaosan 8 kertaa eri papereille (8 kuvaa on se määrä joka vaaditaan jotta hevosen käynti alkaa luuppaamaan), sitten etupään 8 kertaa ja viimeisenä loput hevosesta. 


Ajattelin, että nyt kun piirrän hevosen vain kahdeksan kertaa teen sen sitten kunnolla. Tietenkin siinä sitten kävi niin, että kun pääsin tussaamisvaiheeseen en malttanut hienostella vaan piirsin lähinnä hahmoituksen pääviivat vain. Tosi vauhdikkaasti hutaisten. Sama juttu kuin liki aina. Tämmöisissä lyhyissä animaatioissa keskittyminen ei riitä vaan haluan homman äkkiä valmiiksi. Sitten päälle sadan kuvan tuotoksissa, joita mitenkään ei voi kerralla piirtää, jaksan paremmin olla tarkka.

Kannattaa myös huomioida kuinka hienoa työtä tein lyijäriviivojen kumituksen kanssa. Kissankarvakin on jäänyt skannatessa yhteen kuvaan.

Aika romuluinen notkoselkäkaakki tuosta tuli, mutta kyllähän sitä omistaja hevostaan rakastaa vaikka se rumakin olisi :D

lauantai 8. elokuuta 2015

Musiikin kierrätystä kärryvideolla.

Kun kattelee viimeisen vuoden aikaisia videoita niin ne sisältävät todella paljon kärryillä menoa. Tämä ei tietenkään johdu siitä että menisin lähinnä vain kärryillä, vaan laiskuudesta. Kentällä on tylsää kuvata ja kun ponilla on kärryt perässä ei kuvaajan tarvitse koko matkaa juosta. Nyt siis jälleen maastoilumatkasta video.

Joku saattaa huomata että olen aiemminkin käyttänyt samaa musiikkia. Pahoittelen. Tämä kaverini tekemä kaunis kappale nimeltä "Munaaja" vain jotenkin sopi aiheeseen.



Aluksi mietin kuvaavani materiaalit vain varastoon koska en oikein olisi jaksanut taas tehdä tämmöistä tylsää videoa. Ilahduin kuitenkin niin suunnattomasti kun sain Kossun ja junan samaan aikaan kameralle, että inspiraatio saapuikin. Eräs meidän lenkki menee junaradan yli ja minulle siitä on tullut tavallaan Kossun viisauden symboli. Kerran nimittäin olin yksin ajamassa ja ihmettelin kun poni pysähtyi radan eteen. Maiskautin ja mitään ei tapahtunut. Poni ei ollut hermostunut vaan lähinnä laiska ja seisoi kuin tatti. Aloin jo hermostua kun äkkiä edestä hurahti juna! Ja minä olisin ajanut meidät suoraan sen alle! Ylikasvanut pensaikko peitti näkyvyyden ja lähellä menevä kiireinen autotie junan äänen. Mutta poni selkeästi kuuli. On se mahtava elukka!

Saman lenkin varrella on myös upea lupiiniketo. Tätä videoa kuvatessa se oli jo mennyttä.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Suosikeista poimittua 8

Huomasin juuri, että suosikkeihin on löytynyt riittävästi hienoja heppavideoita jotta saan esittelyn aikaiseksi. Nykyisin niitä löytyy aika huonosti kun videoiden kulta-aika on ohi. (Surullista.) Joten jos joku tietää joitakin hyviä heppavideokanavia jotka ovat vielä suunnilleen aktiivisia niin laittakaa linkkiä ihmeessä!


~Concrete Angel~

venlalpo

Kesän keskelle hitunen talvea... Tässä videossa on ehottomasti hienointa tuo maisema ja sävyt. Voi luoja kuinka upean värinen taivas ja valo! Kuvausta on selkeästi mietitty hitunen ja leikkaus on rentouttavan rauhallista sekä kikkailematonta. Ideakin on herttaisen yksinkertainen. Tyttö ja ponisöpölöinen kävelyllä. Ei visuaalisesti hieno video muuta tarvitsekkaan.




Don't regret
Aichasheart

Sitten hauveleita mutta edelleen talven keskellä. Video on sinällään yksinkertainen ja kello ideana on hyvä eikä häiritse. Se tuo jopa kuvaan jännittävää värimuutosta sotkematta mitään. Kuvaus on hienoa (kuten aina tällä tekijällä) ja koko video on tiivistetty tosi hyvin jotta malttaa kärsimättömämpikin katsoa. Musiikki sopii hyvin aiheeseen.



Finnderby 2015

esssimon

Tässä on malliesimerkki musiikkityylistä joka iskee täydellisesti ratsastukseen jos videon osaa oikein tehdä. (Kuten tämä video tietysti.) Tosi monipuolinen pätkä, hyvin kuvattu ja leikattu. Hidastukset ovat hienoja mutta niitä ei myöskään ole käytetty liikaa jolloin ne säilyvät tehokeinona eivätkä niinkään videon ainoana ideana. Hyvin myös välittyy kilpailutunnelma.



Tässä kirjotellessa tuli mieleen, että olisiko lukijoilla innostusta "linkkaa videosi" postaukselle? Sellaisiakin on ollut vasta yksi (?) tässä blogissa mutta muistaakseni videoita kertyi silloin ihan kivasti. Vieläkö lukijoina on porukkaa joka tekee tämmöisiä ja haluaa tekeleistään esittelyn/mielipiteitä?

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Uusia kokemuksia Possuponille.


Koska laidunelämä kotitallilla alkoi näyttää tuon kuvan mukaiselta ja sain mahdollisuuden traikkukyytiin, matkustimme kokeilemaan Yyterin hiekkarantoja. Oikein hävettää että en ole siellä ponien kanssa koskaan käynyt vaikka melko lähellä asutaankin. Tosin en paikalla jaksa ilman poniakaan käydä piipahtamassa kuin max kerran kesässä...

Kovin ihmeellistä en tällä kertaa videosta tehnyt. Aika pikaisen, minimittaisen koosteen. Jätin näyttämättä kuinka kamalan pelottavia rantautuvat aallot olivat aluksi Kossun mielestä ja en edes kunnolla esitellyt putomamistani. (Sori spoileri!) Tuli kumminkin iso into palata tuonne kameran takana ja tehdä oikein sellanen ällön imelä tekotaidetunteiluvideo. Enkä siis palaan asiaan myöhemmin.

Musiikki: Sengdao Boutsivongsakd sekä meren äänet kamerasta.


torstai 28. toukokuuta 2015

Tallissa kummittelee.

Vanha video taas. Vuodelta 2009. En muista kauheasti tästä videosta tai sen teosta, mikä ei ole ihme, sillä ei tuo kovin kummoinen olekaan. Olettaisin, että ihan huvin ja harjoittelun vuoksi tehty pätkä jonka päätin ladata nettiin. 
Varoitus! Tosi pelottava video ja kummituksia! :D



Mikä tästä videosta tekee mielenkiintoisen, on joidenkin ihmisten reaktiot! Kyseessähän on ihan selkeästi vitsi, eikä edes kovin hyvin tehty sellainen, mutta tosi moni sitten suuttui siitä ja sain raivoviestejä tubeen. (Kunniaksi suomalaisille, kaikki suomenkieliset kommentit olivat asiallisia ja "naureskelevia".) Vissiin näillä asioilla ei sitten sopisi vitsailla kun jotkut etsivät "oikeita" kummitusvideoita ja pettyivät kun varjo olikin selkeästi feikki, mikä selviää lopussa. 

Toinen porukka oli sitten ne ihmiset jotka ehkä jättivät lopun katsomatta ja ihan täpinöissä kirjoittivat varjoista joita videossa näkyy. Olin oikein ällistynyt kuinka 2000 luvun puolella monet eivät tiedä, että tuollainen effecti on maailman helpoin toteuttaa vaatimattomallakin kalustolla. Eli kaikki mitä netissä näkyy ei olekkaan totta!

Myös Heidi Järvi on ollut onnekas saadessaan harvinaisen henkiolennon kameralla kiinni. Niinhän?
Olisiko teillä lukijoilla tarvetta saada neuvoja tämän tyylisien varjovideoiden tekemiseen? Voisin kirjoittaa aiheesta erikseen postauksen jos kiinnostuneita on.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kissoja, kissoja

Kurja sadesää sai aikaiseksi inspiraation tehdä videon pitkästä aikaa. (Tai muutama animaatio tietysti on aina kesken, mutta niiden valmistumisvauhti on hiiiidas.) Tässä siis veljeni Pessikissavanhus seikkailee Super Mario maailmassa. Idea on ollut päässä jo kauan, mutta inspistä sen toteuttamiseen ei ennen tätä ole ilmaantunut.


Jälkikäteen laitan muistutukseen itselleni, että pienennä kuvat photarissa ennen editointia! Premiä jänkitti niin pahasti animaatiokohdissa, että kauheasti en jaksanut hioa noita pätkiä. Pienestä laiskuudesta maksaa jälleen pahemmalla ärsyyntymisellä.

Kissoista sen verran, että minulla on kaksi narttukattia, Mio ja Harmi ja otan ne yleensä mukaan matkustellessani. Veljelläni on vanha papparaiskisu nimeltä Pessi joka, epäkissamaisesti, tuntuu pitävän kissakyläilijöistä. Miosta varsinkin. Vanhus kun on, Pessi ei paljoa jaksa liikkua joten kuvamateriaali ei kovin jännittävää ollut. Lähinnä Pessi makaamassa matolla, sitten sängyllä, sitten Pessi vaihteeksi makaa olohuoneessa, eteisen matolla jne. Mio sentään toi videoihin jotain jännitystä tunkemalla aina ihmettelemään mitä puuhailen. Harmi oli myös mukana tuolla kyläilymatkalla (tietenkin) mutta sitä ei muiden puuhat kiinnostaneet.

Nyt onkin sopiva hetki laitella muutamia valokuvia joista joskus mainitsin.

Minä ja Mio metsälenkillä.
Harmi loistavana.
Mion herätys.

Kuhan jotain piirtelin.
Jooo....
Tässä on jotenkin tunnelmaa mielestäni.
Tavallaan teki mieli muokkailla hiukan värejä jne tässä kuvassa mutta se laiskuus taas...


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kypäräkameran kanssa esteillä.

Musiikki: Re3 - Her determination

Tästä kuvauksesta lähinnä jäi mieleen, että en nähnyt kameran näytöstä melkein mitään! Aurinko paistoi niin suoraan siihen. Toisinpäinkään ei oikein voinut olla ettei arska loistaisi suoraan linssiin. Niinpä kotona sitten sai surra vinoa horisonttia ja huonosti rajattua kohdetta normaalia enemmän. Iloinen asia kuitenkin oli tuo upea taivas! Mahtavat, hitusen pelottavatkin värit ja mikä kirjo! 

Tämän mallista seuraa kun ei näe mitä kuvaa. 
En oikein tiennyt mitä tällä materiaalilla tekisin, niinpä heitin sen vain kokoon vailla mitään punaistalankaa. Tämä teema tuntuu toistuvan nyt aika monissa mun videoissa joten täytyy alkaa kunnolla skarppaamaan aivotyön kanssa.

Välillä on tullut kyselyitä ja pyyntöjä että esiintyisin itsekkin videoilla ja blogissa enemmän. Koska kerrankin oli sellainen harvinaisuus että päädyin itsekkin kameralle, niin tässä se sama teille lukijoille myös. Videolla jo olin ja tämä kuva on blogin esiintyminen! :D
Vilkaiskaa ihmeessä myös ratsastajan, Lauriinan blogi!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Vanha animaatio


Kun uusia videoita ei ole nyt valmiina ja se saisi blogin elämän turhan hiljaiseksi ajattelin muistella jälleen menneitä. Kaivelin siis vanhoja videoita ja valitsin (ylläri) animaation. En tarkalleen muista olenko tästä joskus jo kirjoittanut joten vanhat lukijat, anteeksi mahdollinen toisto!


Valkkasin tämän koska kyseessä on ensimmäinen tekemäni paperipiirrosanimaatio. Eli ensin on piirretty yksi kuva jonka olen ikkunaa vasten kopioinut toiselle paperille hieman muuttaen seuraavaa kuvaa. Muistan, että homma oli odotettua työläämpää ja tämä tekotapa onkin yksi omista inhokeistani koska kyllästyn muita tyylejä hepommin pitämään piirroksen "laatua" yllä. (Ja silti näitäkin on muutama tullut tämän jälkeen...) Myös skannaamiseen kulutettu aika on turhauttavaa.

Samalla kuin tylsää, tätä oli myös jännittävä tehdä kun ei ollenkaan osannut aavistaa mitä oli tulossa! Ensimmäinen tätä tyyliä kun tämän on. Kova homma oli tässä tilanteessa vaivan arvoista kun "Kiss" on edelleen yksi lemppareitani. 

Koska en löytänyt animaation skannauksia tai alkuperäisiä papereita, tässä hölmöily samalta aikakaudelta joka tavallaan liippaa aiheen vierestä. Tosin laadulla "miksi vaivauduin edes skannaamaan"...
Tosiaan. Kaikesta tästä on jo viitisen vuotta aikaa. Aika tarkalleen. Latauspäivä näytti olevan 10.4.2010. Niin se aika huristaa menemään.



maanantai 6. huhtikuuta 2015

Harmaata kärryilyä + valokuvauspähkäilyä


Muutama viikko sitten kuvasin tämän pikkuvideon, mutta ehdin sen vasta nyt viimeistellä sillä on ollut kiirettä sekoitettuna ripaukseen laiskuutta.


Tämän videon materiaalia katsoessani opin kaksi asiaa. Kypäräkamerassani on jokin (kosketus)vika joka saa kuvan värit sekaisin ja mut tietysti ärsyyntymään! En ole vielä ehtinyt testata onko kyseessä kertaongelma vai jokin mikä vaatii huoltoa. Mutta jotta katsojat eivät saisi epileptisiä kohtauksia täytyi kaikki laittaa mustavalkoiseksi. Sentään hieman siedettävämpää katsottavaa. Toinen oppikohde oli tieto, että en kykene kuvaamaan mitään kelvollista ja ajamaan samaan aikaan. Sitä siis ei tarvitse uudelleen kokeilla.

Senkin olen tajunnut tässä blogihiljaisuuden aikana, että en ole luontokuvaaja! (Tai minkäänlainen valokuvaaja yleensäkkään.) Sain ihan perusjärkkärin hetkeksi käyttöön ja kuvailin metsämaisemia kokeilumielessä. En onnistunut vangitsemaan kameralle sitä hienoutta mitä silmät näkivät ja jos joku kuva ei onnistunut heti muutamalla koetuksella en malttanut jäädä säätämään vaan siirryin eteenpäin. Tavallaanhan videokuvassa saadetään asioita samaan tapaan, mutta jotenkin se kameran liike lisää minulle kiehtovuutta kuvaamiseen enkä kyllästy niin helpolla.

Huolimatta epätyydyttävistä kuvista, aijon jossakin välissä hiukan niitä muokkailla ja muutaman laittaa tänne blogiinkin varmaan.

Loppukevennys.
Kossu lähettää terveisiä pers... Siis poni piehtaroimassa kentällä. :)

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Helmikuinen maastolenkki,


Semmosta. :)

Aiemmin en ole vielä blogiin asti saanut kypäräkamera videoa, mutta nyt sekin on korjattu. Hiukan on ollut hankaluuksia kameran suuntauksessa, sillä se on sijoitettu pääni yläpuolelle jolloin Kossun niska ei oikein näy ja kuva näyttää kummalliselta. Jos sitten suuntaa kameran liian alas, näkyy lähinnä vain maata... Täytyisi keksiä joku keino jolla saisi kameran kaulan korkeudelle tai (papukaijaksi) olkapäälle.

Video sinällään on ärsytyksen purkua asiasta jolle ei oikein mitään voi.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Piirtelyitä.

Plääh videot, yök kirjoittaminen. Eläköön vanha kaveri PLEIKKA! Yksinkertaisemmin sanottuna, olin pitkän kipeänä ja siinä sitten aikani kuluksi intouduin pelailemaan piiiitkästä aikaa ja nyt en meinaa osata lopettaa ja kaikki vapaa-aika valuu pelaamiseen. Ehkä jotkut lukijoista osaavat samaistua tähän tunteeseen?

Muutamaa videoa olen tehnyt mutta koska se ei jotenkin tunnu nyt sujuvan intohimoisesti vaan vain automaattiasetuksilla puurtamisena en ole jaksanut sitä hommaa. Ei sillon mitään kauhean hyvää jälkeäkään saa aikaiseksi. Jos jotakuta nyt kiinnostaa tutkailla hiukan videojuttuja niin käyköön vilkaisemassa materiaalia keskeneräisestä Broken Screen Pictures projektista.

Hiukan laajennan nyt blogin aihealuetta lisäämällä muutaman uuden piirroksen tähän. Ehkä tulevaisuudessakin julkaisen täällä näitäkin töitä. Varsinkin jos porukkaa kiinnostaa niitä katsella?

Koska olen piirtänyt liki AINA koneella söherrellessä hiirellä, kynään siirtyminen oli kamalaa! Siis ihan kamalaa! Vartin piirtäminen sai aikaan turhautumisen aiheuttaman raivokohtauksen jonka jälkeen siihen laitteeseen en taas viitsinyt koskea viikkoihin. Ärsytti kun muut saivat kynän käyttämisen näyttämään niin helpolta kun jotenki tuo ällöttävä lisäke ei vain totellut mun kättä. Jotakin alkoi kumminkin ajan kanssa tapahtua ja tässä pari ensimmäistä julkaisukelpoista piirrosta.


Tässä laukkaava KossuPossuponi. Piirsin sen ensin lyijärillä, skannasin, sitten tussasin käsin, skannasin ja lopuksi väritin koneella. Tässä vaiheessa aloin huomaamaan että ehkä se kynä alkaa toimia myös mun kädessä niin kuin kuuluu. Värittäminen oli tavallaan helpompaa kun ei tarvinnut täsmälleen oikeaan kohtaan osua viivan kanssa joka kerta.


Seuraavaksi piirsin synttärikortin kaverilleni. Ihan vain rumasti kopioimalla suoraan valokuvan päälle. Sen verran täytyy kyllä elvistellä, että kuva näkyi vain vyötäröstä ylös, joten mekko on ihan minun päästäni kiskottu. Tausta on synttärisankarin itse ottama kuva viimevuotiselta kroatian matkaltamme. Tässä vaiheessa intouduin jo hieman kun sain piirreltyä viivoja jotka menivät niin kuin niiden suunnilleen kuuluikin! Kynän hyödyt vs hiiri pääsivät esille.


Lopuksi vielä piirros-selfie. Edelleen kuvan päälle piirrettynä. Halusin harjoitella vielä viivoja ja kasvothan menettävät todella nopeasti mallinsa kaltaisuuden jos vähänkin on jotain pielessä. Kuten kuvasta näkyy, hiukan loppui kärsivällisyys kun pääsin hiuksiin asti mutta en jaksanut siitä välittää kun ne eivät tässä harjoituksessa olleet ideana. Yksi ilo itsensä piirtämisessa tietysti on myös, että joskus täytyy imarrella egoaa tekemällä itsestään sellainen kuin olisi kiva olla. Rypytön ja hyvä ihoinen...

Seuraavaksi on harjoittelussa piirtää kuva täysin päästä mutta pelkästään koneella. Ääriviivat ovat jo liki valmiina ja suuri toivo on, että siitäkin tulisi senverran siedettävä että kehtaisi ainakin blogiin laittaa. Vain tulevaisuus näyttää.

Tähän loppuun huomautan, että muistakaa klikata kyselyä oikealla. Haluatteko lukea/katsella piirtämisiä tulevaisuudessa?

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Jee! Lunta taas.

Alunperin suunnittelilla oli ihan toisenlainen video, mutta tekniikan pettäminen (lisää valitsemasi kirosana) aiheutti osan materiaalin katoamisen joten päädyin talviseen koostevideoon. Mielestäni tästä tuli kuitenkin ihan kiva pätkä. Vaikka ei ollenkaan sellainen mitä olin aluksi aikonut tehdä.


Kaikki kärry/rekeily on uutta materiaalia ja kovalevyjä penkomalla löysin lemppari pätkäni menneiltä vuosilta ja kaikkea muuta. Hämmennyin kuinka huonolaatuista vanhat videot olivat kuvaukselta ja kuvan laadulta. Kehitystä on tapahtunut. (Ainakin kamerarintamalla.) Useimmat vanhat pätkät ovat jo suunnilleen kuuden vuoden takaa ja Kossukin oli tuolloin paljon ruipelompi. Liki varsan näköinen. Todella piristävää katsahtaa välillä menneeseen.

Mahtavaa kun on lunta!



maanantai 12. tammikuuta 2015

Kisavideoita ja kisa-ajatuksia.

Tosi kumma juttu! Blogitalli innosti minua kirjoittamaan jo toisen postauksen haasteeseensa! Jopa sellaiselta aihealueelta josta ajattelin muutama viikko sitten jo kirjottaa. Ratsastuskilpailuista. En toki aikonut haasteen tavoin kirjoittaa kisojen iloista ja suruista vaan lähinnä kisavideoista, mutta kun huomasin, että tästä haasteaiheestakin sanottavaa löytyy niin pakkohan sitä on kirjoittaa! Haasteen löydät seuraavasta linkistä http://toimitus.blogitalli.fi/2015/01/viikon-blogihaaste-kisakokemukset.html#more ja osallistuminen on vapaata joka blogille. :)


Aloitan yhdellä omasta mielestä onnistuneimmalla videollani joka kertoo tavallaan kisaamisen molemista puolista. Näkyykö se ruudun toisellekkin puolelle?


Ponin omistajana mutta ei kisaajana (ääk... oonko mä poniäiti?!) kisojen tyhmiä puolia on pudotukset. Ei ne puomien vaan ratsastajan... Tavallaan hävettää oman ponin puolesta kun se on niin aasi.  (Joo, joo. Tiedän ettei se oikeasti ole.) Yksissäkin kisoissa ratsastaja tippui 50cm luokan aikana kolme kertaa ja lopulta kuuluttaja hihitteli ratsastajan noustessa kuraisena kyytiin, että "koeta nyt pysyä siellä vielä noi kaksi viimeistä estettä." Joku tuosta olisi ehkä voinut loukkaantuakin, mutta ratsastaja vain naureskeli ja pysyi viimeiset esteet kyydissä! Tavallaan tuossa oli myös se kisojen kiva puoli. En huomannut yleisön tai muiden kisaajien olevan vahingoniloisia tai pällikommentoivan vaan he olivat ihan aidosti kannustavia ja taputtivat reippaasti kun ratsukko lopulta suoritti radan. Niin kuin kuuluisikin.

Nauhalta napattu kuva Riinasta ja Kossusta Haapahuhdan tallilta 2009.
Niitä negatiivisia puolia on kun monesti olen kentän laidalla kuvaillessani kuullut todella tylyä kritiikkiä ratsastajista. Ihan pikkulasten luokissa pikkutalleilla on vielä kiva henki, mutta heti isommissa alkaa useilla naljailu. En huomaa näitä kuvatessa kun keskityn omaan hommaan niin vahvasti, mutta koska kamerani on lähes kokoajan päällä niin kuulkaas se dorkailu jää nauhalle. Videokamera, toisin kuin valokuvakamera on melkoisen herkkä poimimaan lähistön räpätystä.
Itselläni on kovat suorituspaineet ratsastaessa. En kykene keskittymään kunnolla ratsastukseen vaikka vain kotikentällä olisi joku katsomassa, kisat eivät tule siis kysymykseenkään ja minulla on suuri kunnioitus kisaajen rohkeutta kohtaan! En siis ymmärrä ollenkaan miten joku kehtaa ilkeästi kentän laidalta murjoa toisen suorituksen varsinkin harjoitusluokissa. Moukkamaista käytöstä.

Toinen nauhalle tarttunut typerysporukka ovat huonot häviäjät. Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa kun kotona koneella kuuntelen kaverille katkerasti purettuja valittuja selityksiä. Saahan sitä purkaa turhautuneisuuttaan niin se paha mielikin katoaa helpommin, mutta yleensä syy voiton valumiseen näpeistä on satulan päällä eikä tuomarissa, ratahenkilöstössä, kanssakisaajissa tai hevosessa. Tämä ei koske vain ratsastajia, vaan myös joitakin hevosenomistajia ikävä kyllä.

Viivi ja Komeetta Porin tallilla 2012. Kuvaja Kirsi Kellokangas.
Koska itselläni on enemmän kokemusta harjoituskisoissa kuvaamisesta niin väittäisin, että parhaimmillaan kisat ovat kun paikalla on kannustava tunnelma kaikille ratsukoille. Ihan niille aloittelijoille puomi- ja raviluokassa sekä hiukan kehittyneemmille. Tämä lähtee ihmisistä itsestään tietysti. Paha tuuli leviää joukossa helposti, mutta onneksi myös hyvä tunnelma. On ilo katsoa iloisia ratsastajia ja tyytyväisiä heppoja.

Riina ja Kossu Viasvedellä 2009 hevoskokoisen voittoloimen kanssa. :)
Seuraavassa videossa koetin keskittyä kuvatessakin juuri tuohon iloon ja sen mukana tulevaan kauneuteen. Pätkässä on sekaisin raviluokasta lähtien kaikenlaista kamaa ja vaikka istunta tai hevosen muoto ei ole ihan oikein ratsukoilla niin useimmat hevosista näyttävät todella rennoilta ja tyytyväisiltä. Ratsastajat ovat keskittyneiltä ja yrittävät selkeästi parastaan. Sen enempää ei voi vaatia mutta se riittää omasta mielestäni hyvään suoritukseen. 


Kannustusta minulta kaikille rohkeille kisaajille ja ensi kesänä tulen taas väijymään tuhmasuisia kriitikkoja kentän laidalle mikrofoonini kanssa. Teitä on varoitettu! :D

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Meidän talli vuonna 2008

Täytyisi siivota, käydä asioilla ja tehdä muita sellaisia tylsiä hommia joten luonnollisesti halu kirjoittaa blogiin kasvoi ylitsepääsemättömäksi vaikka muuten on kirjoittelu tylsistyttänyt. Katselin siis vanhoja videotani ja sain muutamia ideoita uusiin videoihin... Niistä lisää tulevaisuudessa. (Ehkä.) Huomasin myös, että iso kasa (ihan kivojakin) teoksia on vielä esittelemättä! Pitkän aikaa kirjoitin blogiin kerran viikossa vaikka uusia videoita ei olisi tullutkaan mutta sitten kyllästyin. Nykyisin kirjoitan kun huvittaa tai on jotain uutta materiaalia julki. Vanhat videot siis unohtuivat lähes kokonaan.

Kaikista vanhoista videoista valitsin nyt tämän talliesittelyn. Katsellessa videoa ei voi kuin kauhistella kuinka kaikki on tavallaan muuttunut ja tavallaan ei. Yksi videossa vilahtanut pikkupoika menee jo toiselle luokalle tänä vuonna ja ainakin neljä noista hevosista on laukannut virheämmille laitumille. Tallikin on hieman muuttunut sisätiloiltaan mutta pihalla kaikki on nyt lähes samoin kuin tuolloinkin. Voi menneet vuodet...

Innostuin jopa kaivelemaan hieman menneisyyden kuvia.

Tuolloin Mara (ja myöhemmin Kossu) asui tallissa. Nyt nuo kaksi poniboksia on muutettu yhdeksi heppakopiksi sinetöimällä toinen ovi ja poistamalla väliseinä. Kuva vuodelta 2007 tai 2008.

Hale on yksi videon hevosista jota ei enää ole tässä todellisuudessa. Kuva vuodelta 2010
Samat laitumet kuin videossa. Eri ponit tosin. Kuva vuodelta 2009.
Viime vuonna pihaan saapui toinen tuollainen uusi harmaa viljapönttö sekä kentälle uusi aita. Kuva vuodelta 2014. Myös navetan pääty on vuosien varrella vaihtunut keltaisesta punaiseksi.
Videon teosta en paljoakaan muista muuta kuin että suunnittelin tämän päässäni ja toteutin sen niin täsmälleen suunnitelmien mukaisesti, että oikein hämmästytti. Musiikkina toimii Silent Hillin eräs suosituimmista sävelmistä.

Pahoittelen kuvanlaatua, mutta tuolloin Tubessa oli kovin rajattu videon koko joka vaikutti suoraan videon katsottavuuteen. Siinä suhteessa on hypätty jättiharppaus oikeaan suuntaan!


Mitä mieltä olette? Kaivelenko blogin kansa tubekanavaani useammin menneiltä vuosilta vai kannattaako keskittyä vain nykyhetkeen?