keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Piirtelyitä.

Plääh videot, yök kirjoittaminen. Eläköön vanha kaveri PLEIKKA! Yksinkertaisemmin sanottuna, olin pitkän kipeänä ja siinä sitten aikani kuluksi intouduin pelailemaan piiiitkästä aikaa ja nyt en meinaa osata lopettaa ja kaikki vapaa-aika valuu pelaamiseen. Ehkä jotkut lukijoista osaavat samaistua tähän tunteeseen?

Muutamaa videoa olen tehnyt mutta koska se ei jotenkin tunnu nyt sujuvan intohimoisesti vaan vain automaattiasetuksilla puurtamisena en ole jaksanut sitä hommaa. Ei sillon mitään kauhean hyvää jälkeäkään saa aikaiseksi. Jos jotakuta nyt kiinnostaa tutkailla hiukan videojuttuja niin käyköön vilkaisemassa materiaalia keskeneräisestä Broken Screen Pictures projektista.

Hiukan laajennan nyt blogin aihealuetta lisäämällä muutaman uuden piirroksen tähän. Ehkä tulevaisuudessakin julkaisen täällä näitäkin töitä. Varsinkin jos porukkaa kiinnostaa niitä katsella?

Koska olen piirtänyt liki AINA koneella söherrellessä hiirellä, kynään siirtyminen oli kamalaa! Siis ihan kamalaa! Vartin piirtäminen sai aikaan turhautumisen aiheuttaman raivokohtauksen jonka jälkeen siihen laitteeseen en taas viitsinyt koskea viikkoihin. Ärsytti kun muut saivat kynän käyttämisen näyttämään niin helpolta kun jotenki tuo ällöttävä lisäke ei vain totellut mun kättä. Jotakin alkoi kumminkin ajan kanssa tapahtua ja tässä pari ensimmäistä julkaisukelpoista piirrosta.


Tässä laukkaava KossuPossuponi. Piirsin sen ensin lyijärillä, skannasin, sitten tussasin käsin, skannasin ja lopuksi väritin koneella. Tässä vaiheessa aloin huomaamaan että ehkä se kynä alkaa toimia myös mun kädessä niin kuin kuuluu. Värittäminen oli tavallaan helpompaa kun ei tarvinnut täsmälleen oikeaan kohtaan osua viivan kanssa joka kerta.


Seuraavaksi piirsin synttärikortin kaverilleni. Ihan vain rumasti kopioimalla suoraan valokuvan päälle. Sen verran täytyy kyllä elvistellä, että kuva näkyi vain vyötäröstä ylös, joten mekko on ihan minun päästäni kiskottu. Tausta on synttärisankarin itse ottama kuva viimevuotiselta kroatian matkaltamme. Tässä vaiheessa intouduin jo hieman kun sain piirreltyä viivoja jotka menivät niin kuin niiden suunnilleen kuuluikin! Kynän hyödyt vs hiiri pääsivät esille.


Lopuksi vielä piirros-selfie. Edelleen kuvan päälle piirrettynä. Halusin harjoitella vielä viivoja ja kasvothan menettävät todella nopeasti mallinsa kaltaisuuden jos vähänkin on jotain pielessä. Kuten kuvasta näkyy, hiukan loppui kärsivällisyys kun pääsin hiuksiin asti mutta en jaksanut siitä välittää kun ne eivät tässä harjoituksessa olleet ideana. Yksi ilo itsensä piirtämisessa tietysti on myös, että joskus täytyy imarrella egoaa tekemällä itsestään sellainen kuin olisi kiva olla. Rypytön ja hyvä ihoinen...

Seuraavaksi on harjoittelussa piirtää kuva täysin päästä mutta pelkästään koneella. Ääriviivat ovat jo liki valmiina ja suuri toivo on, että siitäkin tulisi senverran siedettävä että kehtaisi ainakin blogiin laittaa. Vain tulevaisuus näyttää.

Tähän loppuun huomautan, että muistakaa klikata kyselyä oikealla. Haluatteko lukea/katsella piirtämisiä tulevaisuudessa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti