sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Värillistä piirtelyä.

Kun nyt piirrusteluinto ei vaikuta laantuvan, panostin uusiin puuväreihin. Vesiliukoisiin sellaisiin. Tässä muutamia valmistuneita ja julkaisukelpoisia.

Ensimmäisenä kuva johon otin mallia minusta ja Kossusta joella. Tosin mulla kyllä oli uikkarit oikeasti päällä! Tykästyin kuvaan koska siinä oli niin upeat varjot joten tämä oli jo toinen kerta kun sitä koetin piirtää. Kännykän näytöltä tihrustellen ja suurennellen. Ei meistä kumpikaan tietty itseltään näytä, varsinkin kun Kossun täytyisi olla liki musta ja minun melkein valkoinen...


Seuraavaksi joku ukkeli baarissa. Heti värien ostamisen jälkeen kun pakko oli päästä kokeilemaan! En itse oikein ole innostunut tästä kuvasta enkä siihen paljoa panostanut mutta jostakin hämmentävästä syystä tosi moni vaikuttaa pitävän tuota erityisen hyvänä. En tajua. Omasta mielestäni tämä on juuri ja juuri julkaisukelpoinen sotku. Vaikkakin omaksi puolustuksekseni, vartissa piirretty. 


Sitten se klassinen kohde joka on jokaisen rockhenkisen piirtäjän mielessä. Tässä kokeilin värien käyttöä. Pääkallot kun tuppaavat olemaan valkoisia mutta mustavalkoisuus sitten on pohjattoman tylsää jos värit on harjoituksen idea. Tässä siis on sekoiettu vihreää, keltaista, mustaa ja punaista. Olen suhteellisen tyytyväinen. En tietenkään täysin. Esimerkiksi hampaat näyttävät hölmöiltä ja toisen posken varjo vaikuttaa rikkovan valon lakeja.


Tähän loppuun pohdintaa asiasta minkä tajusin katsellessani facen piirustuskansiotani. Kuvien aiheet ovat riemastuttavan eri tyylisiä. Olen vähän sellainen tyyppi, että kun alan piirtämään jotain niin sitten toistan sitä samaa aihetta kyllästymiseen asti. Nuorempana piirsin vain hevosia. Kun aloin piirtää sarjakuvia (hevosaiheisia) olin jo täysin kyllästynyt hevosten piirtämiseen ja pidin ihmisistä. Heppa sarjiksissa niitä hevosia silti oli pakko piirtää joten hutaisin ne vain paperille ja jälki oli sen mukaista. Joitakin vuosia sitten intouduin vesivärikasvokuvista. Niitä on blogissakin ollut esillä ja pitkään maalasin ihan vain noita kasvokuvia. 

Ehkä tässä on ollut jotain pelkoa taustalla. Kun osaa jotain "hyvin" ja toista ei ollenkaan pelottaa kokeilla jotain uutta. Jos johonkin työhön kuluttaa paljon aikaa ja energiaa eikä se onnistukaan? Olenko sitten huono? Taidan olla rohkeampi tai armeliaampi itselleni kuin ennen. Suunnilleen puolet söherryksistäni eivät edelleenkään ole julkaisukelpoisia ja häiritseehän se mutta en enää ota sitä niin henkilökohtaisesti. Muutaman huonomman sotkun olen jopa instaan laittanut vaikka hävettääkin hiukan niitä esitellä. Jos ei muuta niin joku voi edes nostella itseään pohtimalla että "Ainakin piirrän paremmin kuin tuo."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti